Kila: Snow-White and Rose-Red

Kila: Lumivalkoinen ja ruusupunainen - tarinankirja Kilasta

Kila tarjoaa hauskoja tarinakirjoja lukemisen rakkauden herättämiseksi. Kilan tarinakirjat auttavat lapsia nauttimaan lukemisesta ja oppimisesta lukuisilla tarinoilla ja satuilla.

Oli kerran köyhä, yksinäinen leski, joka asui syrjäisessä mökissä. Mökin edessä oli puutarha, jossa seisoi kaksi ruusupuuta. Yksi kantoi valkoisia ruusuja ja toinen punaisia.

Hänellä oli kaksi tytärtä, jotka olivat kuin kaksi ruusupuuta, joten hän kutsui yhden Lumikki ja toisen Ruusunpunaiseksi.

Eräänä iltana äiti pukeutui silmälasiinsa ja luki ääneen isosta kirjasta, ja kaksi tyttöä kuuntelivat, kun he istuivat ja kehräsivät lankaa. Ovelle koputettiin, joka kuulosti siltä, ​​että joku halusi päästää sisään.

Rose Red meni ja työnsi pultin taaksepäin ajattelemalla, että se oli köyhä mies. Mutta se oli valtava karhu, joka työnsi suuren, mustan pään oven ympärille. Ruusupunainen huusi ja nousi takaisin, kun taas Lumivalkoinen piiloutui äitinsä sängyn taakse.

Karhu alkoi puhua ja sanoi: "Älä pelkää, minä en tee sinulle mitään haittaa! Olen puoliksi jäätynyt ja haluan vain lämmittää itseäni vähän vieressäsi."
"Huono karhu", sanoi äiti. "Makaa takan äärellä, varo vain ettet polta takkiasi."

Karhu sanoi tytöille: "Koputa lunta vähän takistani;" joten he toivat luudan ja pyyhkäisivät karhun turkin puhtaaksi, kun hän venytti itsensä mukavasti tulen äärellä ja urisi tyytyväisenä.

Heti päivän koittaessa kaksi lasta päästi hänet ulos ja hän ravasi lumen poikki metsään. Siitä lähtien karhu tuli ympäri joka ilta samaan aikaan ja antoi lasten huvittaa itseään niin paljon kuin he pitivät.

Kevään tullessa karhu sanoi Lumikki: "Minun täytyy mennä metsään ja vartioida aarteitani jumalattomilta kääpiöiltä." Lumikki oli melko surullinen, että hän oli menossa pois ja hän avasi oven hänen puolestaan.Karhu juoksi nopeasti pois ja oli pian poissa näkyvistä.

Pian sen jälkeen äiti lähetti lapsensa metsään keräämään polttopuuta. He näkivät kääpiön, jolla oli lumivalkoinen parta, pihan pituinen, ja partan pää tarttui puun rakoon.

Hän vilkaisi tyttöjä tulipunaisilla silmillään ja huusi: "Miksi seisot siellä? Etkö voi tulla tänne auttamaan minua?"

"Älä ole kärsimätön", sanoi Lumikki, "autan sinua", ja hän veti hänet taskustaan ​​ja katkaisi hänen partansa pään.

Heti kun kääpiö oli vapaa, hän heitti laukunsa olkapään yli ja meni pois antamatta lapsille toisen vilkaisua.

Eräänä päivänä, kun tytöt olivat ylittäessään nummea kotimatkallaan, he yllättivät kääpiön, joka oli juuri tyhjentänyt laukkunsa jalokivistä puhtaalla paikalla. Loistavat kivet kimaltelivat ja kimaltelivat eri väreillä.

"Miksi seisot siellä ammottuna?" huusi kääpiö, ja hänen harmaat kasvonsa muuttuivat raivosta kirkkaan punaiseksi.

Hän jatkoi huutamista, kun kuului kovaa murinaa ja musta karhu ravasi heitä kohti metsästä. Kääpiö nousi pelosta, mutta hän ei päässyt luolaansa, koska karhu oli jo liian lähellä.

Sitten, pelossa sydämessään, hän huusi: "Rakas Karhu, säästä minut. Annan sinulle kaikki aarteeni." Karhu jätti huomiotta hänen sanansa ja antoi pahan olennon ainoan iskun tassullaan.Kääpiö ei koskaan liikkunut enää.

Tytöt olivat paenneet, mutta karhu huusi heille: "Lumikki ja ruusunpunainen, älä pelkää." Kun he tunnistivat hänen äänensä, he pysähtyivät.

Kun hän tarttui heihin, karjannahka yhtäkkiä putosi pois ja hän seisoi siellä, komea mies, kaikki pukeutunut kultaan.

"Minä olen kuninkaan poika", hän sanoi, "ja minut noitasi tuo paha kääpiö, joka oli varastanut aarteeni. Minut pakotettiin juoksemaan metsän ympärillä villinä karhuna. Nyt hän on saanut ansaitsemansa rangaistuksen."
...

Toivomme, että pidät tästä kirjasta. Jos sinulla on ongelmia, ota yhteyttä osoitteeseen [email protected]
Kiitos!